Ruskeasuon ratsastushalli ja tallit

Marsalkka Mannerheim ja kaupunginjohtaja Erik von Frenckell tutustumassa tallien rakennustyömaahan.

Ikkunanpuolella oli isot karsinat ja seinän puolella pilttuita. 1950-luvun alussa pilttuut muutettiin pieniksi ja isoiksi karsinoiksi. Ryhmä lähdössä ratsastustunnille.

Ruskeasuon ratsastushallin ja tallien rakennustyöt aloitettiin vuonna 1938 vuoden 1940 Olympiakisoja varten. Talvisodan takia ne valmistuivat vasta syksyllä 1940. Suunnittelijana oli rakennushallituksen pääjohtaja, arkkitehti Martti Välikangas ja kerrotaan että marsalkka Mannerheim olisi ollut suunnittelutyössä aktiivisesti mukana. Rakennusvaiheessa lienee hevosasioiden valvojana toiminut ratsumestari Väinö Skarp, josta sittemmin tuli pariksi vuosikymmeneksi aika tiukkana tunnettu isännöitsijä (myöh. laitospäällikkö).

Alue on hyvin suunniteltu ja sisältää kaikki tämän tapaiseen kokonaisuuteen kuuluvat tilat. Lantalat rakennettiin käytännölliseksi ja työtä helpottavaksi, Talli 2:n päädyssä oli kengityspaja (nykyinen sosiaalitila) ja pesutupa (nykyinen Keskustallin toimisto). Talli 1:n pohjoispäädyssä oli eristetyt tilat sairastallia varten, eteläpäädyn alakerrassa toimisto- ja sosiaalitiloja, sauna ja satulaverstas. Alunperin oli suunnitteilla kolme tallirakennusta joista kolmas olisi sijainnut maneesinpohjoispäädyn kohdalla. 

Tallitilat oli sisustettu niin, että ikkunapuolella oli nykyisenlaiset isot karsinat ja seinän puolella pilttuita. Jokaiseen Talli 2:n osastoon mahtui siis 23-25 hevosta. Talli 1:n osastot olivat jo silloin huomattavasti lyhyemmät tallikäytävien molemmissa päissä olevien oheistilojen takia. 1950-luvun alussa pilttuut muutettiin pieniksi ja isoiksi karsinoiksi. Vähitellen pienet karsinatkin muutettiin väliseiniä poistamalla isoiksi. Vesipilttuita oli kaksi kummassakin rakennuksessa. Karsinoiden lattiat oli päällystetty pystypölkyillä ja seinät kokonaan verhoiltu ponttilaudoilla. Hevoset olivat pitkälle 1950-luvulle käsijuotossa ja betoniset rehukaukalot olivat karsinoiden takaseinällä. Lämmintä vettä talleihin ei tullut lainkaan. Vielä 1960-luvulle saakka Talli 2:n nykyisissä satula- ja rehuhuoneissa oli tallimiesten majoitustiloja, joissa yöpyi 1-2 miestä.

Hienoa tässä on se, että tallit täyttävät tänäkin päivänä kaikki ne vaatimukset, mitä EU-määräykset ja meidän oma lainsäädäntö eläinten pidolta vaativat. Karsinat, käytävät, oviaukot, tallin korkeus jne. ovat nykymääräysten mukaiset vielä yli seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin valmistumisestaan.

---

Ratsastushallin vihkiäset 1940. Huomaa vasemmassa yläkulmassa tuomarintorni.

Ratsastusseurat esittäytyvät paraatissa Ruskeasuon ratsastushallin vihkiäisissä 1940.

Ratsastusosasto jaetussa maneesissa.

Juniorinäytöksen suuri rokokoo-katrilli n. vuonna 1958.

Keskustallin hevosille oli rakennettu kesätalli tallin vieressä olevaan juoksutarhaan 1952.

Nobiboy kesätallin edessä.

Ilmakuva Laaksolta vihkiäisten aikaan vuonna 1937.

Laakson ratsastusstadionin avajaiset vuonna 1937.

Pohjoismaisten Mestaruuskilpailujen avajaiset Laakson ratsastusstadionilla vuonna 1977.

Maneesi oli valmistuessaan Euroopan toiseksi suurin – ratsastusareena oli 100 x 40 metriä, katsomoissa oli tilaa 4500 hengelle. Itäisen katsomon keskellä oli tasainen kutsuvieraskatsomo ja läntisen katsomon keskellä katon rajassa eristetty tuomaritorni, jossa oli ikkunat areenalle.

​Maneesin sivulaivoissa oli itäpuolella ravintolatilat. Eteläpäädyssä pukuhuone-, toimisto ja kerhotiloja sekä talonmiehen asunto. Länsipuolella on pieniä asuntoja talliväelle. Maneesin vihkiäiskilpailut pidettiin lokakuussa 1940 ja ne jäivätkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun koko maneesi oli ratsastuskäytössä. Sodan aikana maneesiin oli mm. majoitettuna karjalaisten evakkojen lehmiä.

Rauhan palattua maneesi jaettiin kahtia. 60 metriä jäi ratsastukselle ja toiselle puoliskolle tuli HKL:n raitiovaunuhalli. Raitiovaunut kulkivat sinne pitkin "pitkää suoraa" (nyk. Ratsastie) jossa oli kiskot. Väliseinänä oli kevytrakenteinen 3-4 metriä korkea sermi.

Kun itse aloin ratsastaa 1950-luvun alussa kaviouria oli kolme. Kaksi oli niin kuin nykyäänkin ja yksi poikittain väliseinän vieressä. Raitiovaunut poistuivat aikanaan ja tilalle tuli SPJ Keinäsen autoliike, joka oli jonkin verran rauhallisempi naapuri kuin raitiovaunut. Autoliikkeen jälkeen sermin taakse tuli palloilijoita, kunnes v. 1962 nykyinen kiinteä väliseinä rakennettiin ja ratsastukselle jäi vain vajaat 40 metriä maneesin pinta-alaa. Viimeisen painavan sanansa asiassa sanoi Ratsastavan poliisin silloinen komisario Topi Sainio: ”Helsingissä ei koskaan tule olemaan niin paljon ratsastajia, että enempää tilaa tarvittaisiin”.

​Hienoa kokonaisuutta täydensivät maneesin edessä ollut hiekkapohjainen ”kotikenttä”, joka oli kokonaan ratsastajien käytössä, nurmipohjainen Olympia-kenttä, jolla sittemmin vuoden 1952 kouluratsastuskilpailut pidettiin sekä useita kilometrejä ratsastusteitä, joita pitkin päästiin Maunulan majalle saakka. Laakson ratsastusstadion oli otettu käyttöön vuonna 1937. Vuoden 1952 Olympialaisten kenttäkilpailun lähtö oli Ruskeasuolta, siltä ajalta oli ratsastusteillä maastoesteitäkin, joita on myöhemmin jonkin verran uusittu.. Tallit ja osin maneesi olivat olympialaisiin osallistuneiden hevosten majoitustiloina vuonna 1952. Keskustallin hevosille oli rakennettu silloin kesätalli tallin vieressä olevaan juoksutarhaan.
  
Talli 1 on alusta lähtien ollut Ratsastavan Poliisin käytössä. Vuonna 1955 poliisihevosia oli 45, joukossa omaa kasvatusta olevia varsoja. Helmikuussa 1955 oli kovan pakkasen takia tallinvintillä lämmitetty jäätyneitä putkia ja tästä lähtenyt kipinä sytytti myöhemmin illalla tallin liekkeihin. Kaikki hevoset päästettiin irti pakkaseen, mistä niitä sitten keräiltiin maneesiin yön aikana ympäri kaupunkia.

Vuonna 1977 poliisihevosten määrä oli pienentynyt siinä määrin, että poliisilaitos luopui itäpuolisista talliosastoista. Tarjouskilpailun tallista voitti Kyra Kyrklund ja aloitti Helsingin Kilpatallin toiminnan. Toisena vakavasti otettavana hakijana oli Jouni Taivaloja. Helsingin Kilpatalli siirtyi Janne Berghille vuonna 1991, kun Kyra muutti Flyingeen. Vuonna 2011 Kilpatalliin liitettiin talliosaston pohjoispäädyssä olleet alun perin sairastalliksi varatut tilat ja väliseinä avattiin.

Poliisihevosia on tänä päivänä yhdessä talliosastossa kahdeksan, toiseen talliosastoon on majoitettuna saman verran yksityisten omistamia ratsuhevosia.  

Talli 2:een muuttivat tallimestari K O Andersson-Blondyxin johtama Keskustalli Oy Kampin kentältä Helsingin keskustasta ja Suomen Kenttäratsastuseuraa lähellä ollut Hippodrom Oy Mäntymäen laidalta nykyisen Kisahallin B-osan vierestä. Keskustalli sai haltuunsa nykyisin Marko Björsin käytössä olevan talliosaston, vastakkaiselle käytävälle sijoittui joksikin aikaa A Nikanderin laukkahevosia ja sen lopetettua toimintansa talliosaston sai Keskustalli.

Hippodrom toimi poliisitallin puoleisella käytävällä, aluksi Torsten Elfingin ja sen jälkeen Rabbe Wreden johdolla, vastakkaisella käytävällä oli lyhyen aikaa Yngve Bytzovin valmennuksessa olevia hevosia. Keväällä 1956 Hippodrom lopetti toimintansa. Keskustalli osti neljä sen jäljellä ollutta opetushevosta (Hennan, Häxanin, Kimin ja Ronika/Fridolin). Talliosasto ja siellä olleet yksityishevoset siirtyivät kesän jälkeen Keskustallin hoitoon. Yksi talliosasto oli tyhjillään useita vuosia. 1960-luvun alussa raviväki kiinnostui siitä, mutta pitkien ja sitkeiden, ajoittain jopa aika ikäviäkin piirteitä saaneiden neuvotteluiden jälkeen kaupunki kuitenkin päätti vuokrata sen Keskustallille. Näin Talli 2 oli muutamia vuosia kokonaan Keskustallilla.

Vuonna 1966 eräät yksityishevosten omistajat ilmaisivat tyytymättömyytensä Keskustallin tapaan hoitaa heidän hevosiaan. Mm. Ilmari Melander, Ole Oker-Blom, P-E Gahmberg ryhtyivät keräämään nimilistaa saadakseen yhden talliosaston hallintaansa, nimiä kerättiin aina Urjalasta Honkolan kartanoa myöten.  Erittäin kiihkeän ja ”likaisia keinoja” kaihtamattoman kampanjan jälkeen Helsingin Liikuntavirasto vuokrasi talliosaston perustettavalle Urheiluratsastajat ry -nimiselle yhteisölle, jota käytännössä sitten johti Poliisilaitoksen palveluksessa edelleen jatkanut konstaapeli Hertta Upari. Myöhemmin kävi  ilmi, että todellisuudessa hän oli ollut taustalla koko jupakan alkuunpanija. Hertta Upari johti Urheiluratsastajien tallia 2000-luvun alkuvuosiin saakka.

---

1990-luvun lopulla kaupunki alkoi suunnitella koko Ruskeasuon ratsastus- ja urheiluhallirakennuskompleksin täysremonttia. Tallinpitäjien taholta yritettiin pitkään saada aikaan ratkaisua, jossa rakennustyöt olisi tehty vaiheittain. Kaupunki irtisanoi kuitenkin kaikki vuokrasopimukset ja tallien piti olla tyhjät 16.4.2000 ja näin myös tapahtui. Hevoset siirrettiin mikä minnekin. Keskustallin hevoset olivat osin Laakspohjan kartanon uudessa tallissa ja osin Tammisaaressa Råbackassa. Ratsastavan Poliisin hevoset siirrettiin Vermon ratatalleihin.

​Remontti kesti tallien osalta lähes seitsemän kuukautta. Vuokrasopimuksia uusittaessa Keskustalli lopetti yksityishevosten täyshoidon ja luopui yhdestä talliosastosta. Kaupunki valitsi vuokralaiseksi Tuomarinkylän Ratsastuskoulun, mikä tuntui silloin hiukan erikoiselta ottaen huomioon, että Keskustallin vuokrasopimuksessa oli ollut ehto yhden talliosaston varaamisesta nimenomaan yksityishevosten omistajille. Näin Ruskeasuolla oli taas lähes 50 vuoden jälkeen toiminnassa kaksi ratsastuskoulua. Jälkeen päin pitää todeta, että yhteistoiminta on ollut alun pikku vaikeuksien jälkeen kitkatonta.

Remontissa uusittiin karsinoiden seinät, jotka palautettiin entisenlaiseksi ponttilaudoitukseksi, puulajina kovuutensa takia tarkoitukseen hyvin sopiva lehtikuusi aikaisemmissa remonteissa käytettyjen beto-levyjen tilalle. Karsinoiden lattiat valettiin betonista. Juottokupit uusittiin, vanhat valurautaiset kupit korvattiin nykyaikaisemmilla muovisilla, muilta osin tallit säilyivät entisellään.  Kengityspajaan saatiin hyvät sosiaalitilat tallityöntekijöille ja Keskustallille toimisto- ja opetustila vanhan pesutuvan tilalle. Tallin vintti jaettiin palomuureilla kolmeen osaan. Maneesissa uusittiin ilmastointijärjestelmä ja se vei massiivisuudessaan melkoisen määrän katsomopaikkoja.

Uudet vuokrasopimukset oli tehty kymmeneksi vuodeksi ja niiden uusiminen vuonna 2010 olikin sitten oma tarinansa kaupungin kilpailuttamismääräysten takia. Selvää oli, että poliisien vuokra-aika jatkui, samoin kävi Keskustallin, Kilpatallin ja Tuomarinkylän Ratsastuskoulun sopimusten osalta. Urheiluratsastajien käytössä olleen talliosaston kohtalosta käytiin kamppailu kaupungin päätettyä vuokrata sen Marko Björsin perustamalle valmennustallille. Jupakka päättyi vasta pari vuotta myöhemmin Helsingin hallinto-oikeuteen menneen valituksen jälkeen Urheiluratsastajien tappioksi.

Vuonna 2012 maneesin pohja, joka siihen asti oli ollut tiivistetty maapohja asvaltoitiin ja pohjamateriaaliksi saatiin samanlainen hiekka-kuitu-öljy-pohjainen materiaali, joka vuosia aikaisemmin oli otettu nykyiseen kotikentän kouluratsastuskaukaloon.
​
Kesällä 2014 uusittiin maneesin valaistus nykyajan vaatimuksia vastaavaksi.

Pertti Paloheimo