MUISTOJEN SKATA

Skatan ylätalo.

Keskustallin kesäleireillä Skatassa järjestettiin 1950-1960 luvuilla korkeatasoisia valmennuksia joilla vieraili ulkomaalaisia auktoriteetteja kuten kuvan länsisaksalainen H-H Brinckmann.

Ruotsalainen Harald "Hadde" Strömfelt oli yksi Skatassa vierailleista valmentajista. Kuvassa Hadde ja Tramplin Skatan kentällä 1966.

Sasekan hiekkakuopalla osastoa vetää Maire Andersson-Blondyx.

Heimo Liesto tekee heinää Ferron ja Nobiboyn kanssa.

M. Lilqvist pitää teoriatuntia.

Skatan leikkimökki.

Skatan kenttä.

Pertti Paloheimo ja Bolero merkitsevät koulurataa.

Skatan muurilla istuvat (vasemmalta) Ulla Lindgren, Silja Pursiainen, Tom Biaudet ja Tosse Forsberg. Takana kesk. on "Sinccu" Koskenranta (Dahström).

Kaija Borup on saanut köksävuoron.

Lounastauko Skatassa.

Pertti Paloheimon kouluratsastusharjoitus.

Skatan tila, jonka Helsingin kaupunki omistaa sijaitsee Vuosaaressa, Uutelan niemessä. Skata oli Keskustallin leiripaikka 1950-luvun puolivälistä yli 20 vuoden ajan. Sadat tuon ajan nuoret ja myös vähän vanhemmatkin helsinkiläisratsastajat ovat viettäneet ikimuistoisia leirikesiä Skatassa - kesiä ja kursseja, joiden merkitys koko Suomen ratsastusurheilulle on ollut arvaamattoman suuri. Voidaan sanoa, että se joka ei ole kokenut ratsastusleiriä Skatassa, ei voi tietää mitä ratsastusleiri parhaimmillaan on.

Olot eivät olleet ylelliset. Ei ollut suihkua tai juoksevaa vettä, vuoteena oli Helsingin Olympialaisten peruja olevat puulaverit ja oma oljilla täytetty patjapussi sekä makuusäkki. Yövyttiin neljästä kahdeksaan hengen huoneissa tai vajoissa. Tarjoiluna aamutee, lounaana puuro (etuoikeutetuille edellispäivän päivällisen tähteet), päivällinen, joka joskus sisälsi jopa jälkiruoan ja iltatee. Ei ollut lämmintä tai muutakaan juoksevaa vettä, ulkohuusi, sauna kerran viikossa. Merenranta oli parin sadan metrin päässä. Talliin mahtui kymmenkunta hevosta. Osa hevosista oli yötä päivää ulkona laitumella kesäkuun alusta elokuun loppuun. Siinä se, elettiin todellista, onnellista leirielämää, josta muistoja kertyi!

Skatan tila oli alun perin hieno kokonaisuus kaikkine toimivaan maatilaan kuuluvine rakennuksineen. Kaupungin tuon ajan tyyli oli kuitenkin se, että rakennuksille ei tehty minkäänlaista huoltoa. Sitä mukaa, kun ne ränsistyivät riittävästi, ne purettiin tai poltettiin pois. Niin menivät vähitellen ikivanha riihi, paja, sauna, hieno puuvaja, puimala, kasvihuoneet, kärryvaja, työkaluvaja, kaikki ladot ja lopulta pitkä väentupa vapaapalokunnan sammutusharjoituksena. Hieno aitta ja sievä leikkimökki sentään siirrettiin muualle.

Leirielämän jälkeen Skatan tila siirtyi taiteilija Miina Äkkijyrkälle. Muutama vuosi sitten jäljellä oli "ylätalo", talli, perunakellari-mankelihuone, vajatalli ja paikalleen romahtanut ruokavaja, jonka päädyssä aikoinaan oli poikien kämppä.