Galleria

Tähän kerätään kuvia ja juttuja Keskustallin hevosista ja tapahtumista eilen ja tänään.

ASTA II

Syntynyt	1948 Laakspohjan kartano, Lohja
Isä	Dacke
Emä	Asta

Keskustallin legendaarisin hevonen ja ylpeys Asta II tuli ratsastamattomana, 4-vuotiaana nuorena hevosena

Laakspohjan kartanosta. Se sai erinomaisen peruskoulutuksen, varsinaisena ratsastajanaan Maire Andersson-Blondyx. Asta oli voimakasluontoinen tamma, joka tosiaan rakasti voittamista.

Astan kilpailu-ura olikin komea ja pitkä, se voitti yhteensä seitsemän Suomen Mestaruutta kuudelle eri ratsastajalle, viimesen 18 vuotiaana Silja Pursiaisen ratsastamana.

- Esteratsastuksen SM 1958 Viktor Jansson
- Kouluratsastuksen SM 1959 Maire Andersson-Blondyx
- Yhdistetty JSM 1960 Christopher Wegelius
- Kouluratsastuksen JSM 1965 Piiu Andersson-Blondyx
- Kouluratsastuksen JSM 1966 Tom Gordin
- Esteratsastuksen JSM 1966 Tom Gordin
- Kouluratsastuksen SM 1966 Silja Pursiainen

SRL:n 25-vuotisjuhlapalkinto vuonna 1958 ratsastettiin sarjakilpailuna kansallisissa kilpailuissa. Asta voitti sen sekä koulu- että esteratsastuksessa, ratsastajanaan koulussa Maire Andersson ja esteissa

Viktor Jansson. Pitää muistaa, että siihen aikaan molemmissa lajeissa kilpailtiin samoissa kilpailuissa.

Vuonna 1959 Asta osallistui PM-kilpailuihin samoissa kilpailuissa sekä koulu- että esteratsastuksessa.

Vuonna 1964 Asta osallistui esteratsastuksen JEM-kilpailuihin Budapestissa Piiun ratsastamana yhdessä Kim Lindholm´in (von Waltzel) ja Dariuksen kanssa.

Niiden nuorten ratsastajien joukko on suuri, jotka ovat saaneet tilaisuuden hankkia kilpailukokemusta ja päässeet voittamisen makuun Astan kanssa.

Erityislaatuista on se, että miltei koko pitkän kilpailu-uransa ajan Asta teki normaalin päivätyönsä koulun opetushevosena. Asta eli hyväkuntoisena 26 vuotta vanhaksi.

Asta II tallilla

Piiu ja Asta Skatassa

Maire Andersson-Blondyx ja Asta 1959

Piiu ja Asta "Peikkomuurilla" Laaksolla

Tom Gordin ja Asta Skatassa

Kouluratsastuksen SM Silja Pursiainen Kajaanissa 1966

Eläkeläiset Veli Merikoski ja Asta

Maija ja Asta Skatassa 1970

TRAMPLIN

Terskin Arabi

Syntynyt

Stawropolj´ssa, Neuvostoliitossa 1956

Isä	Teleskop
Emä	Modniza
Emänisä	Marosch

Tramplin tuli ensimmäisten Suomeen Neuvostoliitosta tuotujen ratsuhevostan joukossa keväällä 1961. Ravihevosiahan sieltä oli tullut jo aiemmin. Suomen ja N:liiton välinen kauppa oli siihen aikaan tavaranvaihtopohjalla ja silloin tulleet ratsut vaihdettiin Ayrshire-lehmiin. Lähetyksessä tuli eräänlaisina mainoskappaleina kaksi arabitammaa Spajka ja Napana, kaksi trakehnertammaa Pesnja ja Saga, kaksi budjennyitammaa Statyetka ja Bukashka sekä Maire Anderssonílle, joka oli hevosia silloin Moskovasta hakemassa, eräänlaisena erityissuosionosoituksena terskin arabiori Tramplin - "kaunis kuin lumivalkoinen helmi".

Tramplin oli toderlla kaunis luontokappale joistain rakenteellisista heikkouksista huolimatta ja luonteeltaan kiltti, mutta sähäkkä. Maire koulutti sen erittäin kärsivällisesti, taitavasti ja herkkäkätisesti Prix St Georges - Int. I - tasolle saakka. Sillä kilpailivat kansallisissa luokissa Mairen lisäksi Pertti Paloheimo ja Anneli Merikoski, joka mm. saavutti sillä SM-hopeaa vuonna 1972.

Siitoksessa "Amppia" käytettiin jonkin verran sekä tallin omilla että vierailla tammoilla. Mm. Anneli Lillqvistin kasvattama siitosori Silver Dream oli Tramplinin jälkeläinen. Keskustallilla olivat Mabrouk, Trojka, Rurik, Grishka ja Marusja.

Ratsastustunneilla sitä ei juurikaan käytetty liian sähäkän ja orimaisen luonteensa takia, mutta valituilla ratsastajilla oli tilaisuus kokeilla miltä tosi herkällä ja tempperamentikkaalla hevosella ratsastaminen tuntuu.

Maire ja Tramplin

Maire ja Tramplin Skatassa

Hadde Strömfelt ja Tramplin Skatassa

Piiu ja Tramplin Skatassa

"Satuhevonen"

BOLERO

Tallin kasvatti

Syntynyt

Keskustallissa 1958

Isä	Jarramas
Emä	Scherzo
Emänisä	Dacke

Bolero syntyi Keskustallin kasvattina 1958. Sen emä oli Scherzo ja isä ruotsalainen puoliveriori Jarramas, väriltään Bolero oli kaunis tummanruunikko. Jarramas jätti Suomeen jälkeensä aika monta hyvää estehevosta; mm Ratsastavan Poliisin Pena Aallon Istar, Viki Havulehdon ja Raimo Sahan Jussi sekä Keskustallin Masty Piiun ratsastamana ja Dollar. Bolero ei ollut rakenteeltaan mitenkään täydellinen, aika pitkärunkoinen, notkoselkäinen ja vähän takakorkea, luonteeltaan aika vilkas veijari - siitä kai lempinimi Slurkki. Mutta kaiken kaikkiaan unohtumaton hevonen.
Jos ratsastajan pitää nimetä yksi elämänsä hevonen, se minun kohdallani taitaa kyllä olla kaikista hienoista hevosista juuri Bolero. Boleron sain ratsastettavakseni nuoresta varsasta lähtien ja kilpailla sillä esteillä kansallisella helppo A tasolla ja koulussa SM-tasolla Prix st Georges´iin saakka. Rusettejakin kertyi jonkinmoinen määrä ja pari SM-mitalia.
(Teksti Pertti)

Emän kanssa Skatassa laitumella

Rohkea ja utelias

Nuorena Skatassa

Esteillä Ruskeasuolla

...ja kouluradalla

Jepa ja Bolero Rusan kotikentällä

Koulurataa rakentamassa Skatassa

Jouluaattoaamun ratsastuksessa, Pertti ja Bolero, Piiu ja Masty, Pette Sandbacka ja Jepa Idman

Suurkisakatrillissa Olympiastadionilla 1966

PONTUS II

Syntynyt	1966 Tanskassa
Isä	Dexippos xx
Emä	Lady

Pontus on ollut varmaan minun "elämäni hevonen". Se ostettiin Tanskasta eräänlaisena kohtalon oikkuna - oltiin etsimässä koululle opetushevosia. Eräässä tallissa sitten tallinpitäjä halusi ehdottomasti näyttää meille yhden hevosensa jonka nimi oli Pontus (6 v.). Heti tallissa jo todettiin, ettei se tule kysymykseen - se oli erikoisen näköinen pieni, pitkärunkoinen ja aika notkoselkäinen - ei mikään ratsastuskoulun opetushevonen.
Pontus tuotiin kuitenkin kentälle, kokeilin sitä ja miellyin siihen kovasti, mutta lähdimme kuitenkin pois, koska se ei ollut lainkaan sellainen mitä oltiin etsimässä. Muutaman kilometrin ajettuamme palasimme kuitenkin takaisin keskustelemaan asiasta ja niin sitten päädyttiin siihen, että Pontus tulee meille.
Se oli kokenut kovia edellisen ratsastajansa kanssa, joka oli kookas mies ja vaatinut siltä kohtuuttomia isoilla esteillä.
Heti Suomeen tultuaan kävi ilmi, että se oli todellinen hyppääjä, rohkea ja lahjakas, mutta aikamoisen kiihkeä radalla. Vähitellen se alkoi kuitenkin viihtyä kanssani radoilla ja saavutimme paljon menestystä sen ajan isoimilla radoilla. Sijoituimme mm. kolmena vuotena peräkkäin Ypäjän Finn-derbyssä, viimeisellä kerralla voitto oli tosi lähellä - viimeisen esteen takimmainen puomi kolahti alas ja sen mukana meni voitto.
Pontus eli meillä pitkän, hyvän elämän terveenä yli kolmekymmentä vuotiaaksi. Kilpailu-uran jälkeen se teki vielä hyvän työn opetushevosenakin. Pirteyttä riitti, vielä 28-vuotiaana se nakkasi ratsastajan selästään ja hyppeli sitten väliaitaa edestakaisin itsekseen.
Pontuksen emä oli argentiinalainen pooloponi ja isä tunnettu täysveriori Dexippos xx. Pontuksen säkäkorkeus oli 152 cm. (Teksti Piiu)